Virkamiehiä on turha syyttää insinöörimäisyydestä, kun tavoitteet ovat vääriä

Samana päivänä, kun kahvila Tyynin kohtalo päätetään,
Hesperian puistoon kaartaa Behidj Djafer kiistellyllä
Tonibell-jäätelö-autollaan.Oikeusreissun jälkeen hän
kertoo selviävänsä nykyään parinkympin lupamaksulla.
Djaferin mukaan meininki on sama muissakin
Pohjoismaissa

Kaupungin poliittinen johto on nyt myöntänyt virheensä kahvila Tyynin, kahvila-auto Camionetten ja jäätelöauto Tonibellin lupien kieltämisessä. Yleisten töiden lautakunnan eiliset kannanotot ja Saurin päätökset ovat kuitenkin vain paikkailua. Ongelma ei ole virkamiesten insinöörimäisyydessä tai virastojen tehtävän jaon muutoksissa, joita on tarjottu syyksi kielteisiin päätöksiin. Ongelma on tavoitteissa. Jokinlainen utuinen aavistus siitä, että kaupungin pitäisi olla eläväinen, kyllä löytyy, mutta konkreettisesti ei ymmärretä, mistä tämä eläväisyys syntyy.

Eli: kaupunkikehityksen keskeisin tavoite tulisi olla rikkaus, syvällinen ja moniulotteinen monimuotoisuus. Jos tavoite olisi kirkas, Tyynin, Camionetten ja Tonibellin tapauksissa niiden toiminnan varmistaminen olisi ollut virastoille pikemminkin strategisia voittoja kuin hankalia tapauksia.

Hienoa rikkautta näissä kolmessa tapauksessa on ensinnäkin ideoiden ainutlaatuisuus: kaikki nämä kolme yritystä kokeilevat uusia palvelukonsepteja omalla riskillään tuoden tervetullutta vaihtelua keskustan yritysten ketjuuntumiselle. Toiseksi ne tuovat uusia sävyjä käsitykseen siitä, minkälaiset ihmiset kaupunkikeskustoja käyttävät (erityisesti kahvila Tyynin tyyli toi hienon kontrastin oopperan seudun tärkkikaulusmeininkiin).

Hallitsemattomuus ja terveysriskit eivät ole ainoastaa rikkauden hinta vaan suorastaan onnistumisen kriteerejä.

Helsingin kaupunki "elävöittää" Töölönlahtea

Toivottavasti ehditte viime kesänä piipahtaa huippusympaattisessa kahvilakioski Tyynissä Töölönlahdella. Nyt se on nimittäin jo myöhäistä, sillä Helsingin kaupungin rakennusvirasto aikoo poistaa kahvilan tänään. Asiasta tänään uutisoineen Helsingin Sanomien mukaan asian tausta menee suurin piirtein näin: kahvilaan on vedetty vesi letkulla Oopperalta Töölönlahden rantaa kiertävän kevyenliikenteenväylän yli. Kaksi ihmistä on kompastunut letkuun, ja toinen heistä on valittanut asiasta rakennusvirastolle. Rakennusvirasto on vaatinut letkun poistoa. Kahvilayrittäjä on poistanut letkun, mutta kaupungin ympäristökeskuksen terveystarkastaja on huomattanut yrittäjälle juoksevan veden puutteesta ja vaatinut häntä korjaamaan asian ennen tulevaa kesää. Rakennusvirasto kuitenkin päätti, että koska vesiasia ei ole kunnossa nyt, vuokrasopimusta yrittäjän kanssa ei ole syytä jatkaa. Ja kahvilakioski aiotaan ilmeisesti poistaa siis heti tänään.

Lokit ihmettelevät lämpimän kevätpäivän haaskausta

Tähän asti tarina on vielä ymmärrettävissä pikkusen käsistä karanneena byrokraattisena nollatoleranssina. Mutta synkin osuus on vielä kertomatta. Kahvilayrittäjä on näet luvannut kaivattaa kahvilalle vesiliittymän, mikäli saisi varmuuden, että se riittäisi vuokrasopimuksen jatkamiseksi. Mutta tätä kaupunki ei pysty lupaamaan. Kahvilayrittäjällä on jo takanaan 40 000 investoinnit. Aikasmoista riskisijoittamista kahvilan pitäminen Helsingissä.

Apulaiskaupunginjohtaja Sauri sortuu suoranaiseen henkiseen limboiluun yrittäessään selittää mustaa valkoiseksi kaupungin toimien suhteen. Näillä tiedoilla kaupungin tominnassa ei ole mitään järkeä. Onko kysymys siitä, että rakennusvirasto ja ympäristökeskus eivät pysty toimimaan yhdessä ja johdonmukaisesti?

Mitä tässä voitetaan? Ei mitään, ellei jollain perverssillä logiikalla kaupungin köyhdyttäminen ole hyvä juttu!

Mitä tässä hävitään? Paljon. Helsinkiläiset menettävät todella viihtyisän ja täysin omaleimaisen keitaan juuri sieltä missä sitä tarvitaan. Kahvila on luonut urbaania paikallisuutta parhaimmillaan: tuotevalikoimassa on Punavuorelaisen pienpaahtimon kahvia, viereisiin hopeapajuihin (joita muuten Hesperian puiston kunnostussuunnitelman mukaan ollaan kaatamassa) viritetylle kankaalle on heijastettu kesäiltoina Helsinki-aiheisia leffoja. Sen lisäksi, että kahvila Tyyni on poikkeuksellisen viehättävä miljöökokonaisuus, se herättää henkiin paikan historian ja muiston entisestä Ravintola Töölönrannasta, joka paikalla aikoinaan sijaitsi ennen tuhoutumistaan tulipalossa 1987.

Strindbergin kulma vaihtui Marimekon lippulaivamyymäläksi. Nyt Töölönlahdelta ollaan hävittämässä toista kaupunkilaisten olohuonetta. Kenelle Helsinkiä suunnitellaan, quo vadis Itämeren tytär?