Lokit ihmettelevät lämpimän kevätpäivän haaskausta |
Tähän asti tarina on vielä ymmärrettävissä pikkusen käsistä karanneena byrokraattisena nollatoleranssina. Mutta synkin osuus on vielä kertomatta. Kahvilayrittäjä on näet luvannut kaivattaa kahvilalle vesiliittymän, mikäli saisi varmuuden, että se riittäisi vuokrasopimuksen jatkamiseksi. Mutta tätä kaupunki ei pysty lupaamaan. Kahvilayrittäjällä on jo takanaan 40 000 investoinnit. Aikasmoista riskisijoittamista kahvilan pitäminen Helsingissä.
Apulaiskaupunginjohtaja Sauri sortuu suoranaiseen henkiseen limboiluun yrittäessään selittää mustaa valkoiseksi kaupungin toimien suhteen. Näillä tiedoilla kaupungin tominnassa ei ole mitään järkeä. Onko kysymys siitä, että rakennusvirasto ja ympäristökeskus eivät pysty toimimaan yhdessä ja johdonmukaisesti?
Mitä tässä voitetaan? Ei mitään, ellei jollain perverssillä logiikalla kaupungin köyhdyttäminen ole hyvä juttu!
Mitä tässä hävitään? Paljon. Helsinkiläiset menettävät todella viihtyisän ja täysin omaleimaisen keitaan juuri sieltä missä sitä tarvitaan. Kahvila on luonut urbaania paikallisuutta parhaimmillaan: tuotevalikoimassa on Punavuorelaisen pienpaahtimon kahvia, viereisiin hopeapajuihin (joita muuten Hesperian puiston kunnostussuunnitelman mukaan ollaan kaatamassa) viritetylle kankaalle on heijastettu kesäiltoina Helsinki-aiheisia leffoja. Sen lisäksi, että kahvila Tyyni on poikkeuksellisen viehättävä miljöökokonaisuus, se herättää henkiin paikan historian ja muiston entisestä Ravintola Töölönrannasta, joka paikalla aikoinaan sijaitsi ennen tuhoutumistaan tulipalossa 1987.
Strindbergin kulma vaihtui Marimekon lippulaivamyymäläksi. Nyt Töölönlahdelta ollaan hävittämässä toista kaupunkilaisten olohuonetta. Kenelle Helsinkiä suunnitellaan, quo vadis Itämeren tytär?
No comments:
Post a Comment