Tässä ensifiiliksiä uudesta hallitusohjelmasta. Ensinnäkin hyvät sellaiset: sateenkaaritunnustelijat ovat pystyneet löytämään aidon yhteisen vision kuntarakenteelle. Suomi tähtää kansainvälisessä vertailussa harvinaisen yksinkertaiseen järjestelmään. Ihan muutamaa poikkeusta lukuun ottamatta palvelut tuottaa joko valtio tai vahva työssäkäyntialueen kokoinen peruskunta. Vaikka ratkaisu ei ole tyypillinen, löytyy sille puolustajia myös teoreettisesta ajattelusta. Oded Hochmanin (1995) mallin mukaan alueelliset päällekkäiset hallintorakenteet (vrt. keskustan väläyttämä maakuntahallinto) heikentävät viranomaisten kannustimia ajatella asukkaiden kokonaisvaltaista parasta. Vasta kun hallinto vastaa asukkaiden kaikista palveluista, etsii se oikean balanssin eri palvelujen välillä ja niiden oikean määrän.
No, visionäärisyydelläkin on rajansa. Taas kerran metropolialue ei löydä sekatavarakaupasta itselleen sopivan kokoisia kävelykenkiä. Pikaisella luvulla ohjelmasta ei löydy yhtään merkittävää uutta avausta metropolipolitiikkaan. Olisi luullut, että keskustan poistuminen porukasta olisi vapauttanut ajattelua. Ehkä niin kävikin, mutta ajatukset vain puuttuvat. Arastelu nostaa Helsingin seutu erityisasemaan johtaa siihen, että metropolipolitiikkaa tehdään vain kunnallisvoimin pääkaupunkiseudulla. Tulos ei voi olla paras mahdollinen.
No comments:
Post a Comment